image description

Ajankohtaista

Minna Lindforsin opiskelupäiväkirja

Tässä sarjassa seuraamme työsuojelukonsultiksi valmistuvan Minna Lindforsin opiskeluvaiheita ja tunnelmia.

2.-3. jakson lokimerkintä: toukokuu 2019

Haukkasinko liian suuren palan kerralla?

Lähijaksojen aikaan loka- ja tammikuussa minulla ei ollut motivaatiota kirjoittaa opintojen sujumisesta, kun eiväthän ne sujuneet.

Lokakuussa ajatukseni olivat uudessa työssä, johon vaihdoin marraskuun alussa. Lähijakso tuli ja meni, saimme tehtäviä, jotka painoin taka-alalle ja ajattelin, että teen kun kerkeän.

Tammikuun tapaaminen oli kuitenkin nopeasti edessä ja edelleen nuo tehtävät odottivat tekijäänsä. Uusia tehtäviä tuli tekemättömien päälle.

Motivaatio laski aallonpohjaan helmikuussa. Jälkeenpäin ajatellen tuossa tilanteessa olisi ollut viisasta pyytää apuja kouluttajalta tai kurssikavereilta, mutta minusta ei ollut myöntämään omaa saamattomuuttani.

Huhtikuussa vihdoin rohkaistuin laittamaan viestin Aktiivi-Instituutin Nummenrannan Päiville, joka lupasi soittaa töistä päästyäni. Juttelin Päivin kanssa omista haasteistani, tekemättömistä tehtävistä ja siitä, mikä olisi se avain eteenpäin pääsyyn.

Hanketyötä piti tietysti jo alkaa hahmotella ja työstää. Hanketyön aihe työhyvinvoinnin lisäämisestä työpaikalla oli onneksi ehtinyt hautua takaraivossani. Olin huhtikuun alussa aloittanut vartin kestävän yhteisen tekemisen toimintatavan, jonka tarkoituksena oli oppia tuntemaan työkaveria paremmin. Päivin avustuksella sain kiinni ajatuksesta, kuinka työstäisin aiheesta hanketyön. Oivalsin lopulta, miten saisin dokumentoitua asioita ja vietyä työtä eteenpäin.

Moni muukin varmasti miettii, millä tavalla tällaisesta aallonpohjasta pääsisi ylös. Annan neuvoksi, että ota kouluttajaan yhteyttä, sillä hän kuuntelee, motivoi ja kannustaa sinua eteenpäin.

Ensi viikolla meillä on taas lähijakso. Vaikka onkin tekemättömiä töitä, minun ei silti tarvitse menettää yöuniani. Minulla on vastuukouluttaja, joka luottaa minuun ja siihen, että tärkeimmät asiat tulee tehtyä.

 

1. jakson lokimerkintä: elokuu 2018

Voi sitä hymyn määrää

Työsuojelukonsultin tutkinto oli käsite, johon törmäsin toukokuussa ja josta innostuneena tein hakemuksen epäillen, etten varmaankaan ole tarpeeksi pätevä. Juhannuksen jälkeen sain tiedon, että pääsen suorittamaan tutkintoa ja voi sitä hymyn määrää.

Keskiviikkona elokuun 22. koitti se odotettu päivä. Matkustin julkisilla kohti Helsinkiä ja Mikonkatua. Ovikelloa soittaessani ajattelin, että ”se on menoa nyt”. Kurssisihteeri oli ovella vastassa ja kertoi tärkeimmät. Aulassa oli jo muutamia kurssilaisia, jotka vastasivat tervehdykseeni iloisina ja virkeinä. Ensikosketus muihin kurssilaisiin saatiin aamukahvin ja sämpylän äärellä. Tuli tunne, että kuulun joukkoon.

Aloitimme kymmeneltä kouluttajamme hämmästellessä, että kerrankin etupenkki oli täynnä. Teimme käytännön harjoituksen, jonka tarkoituksena oli tutustua muihin kurssilaisiin ja sainkin heistä sopivasti taustatietoa. Kouluttajilla oli erilaisia keinoja pitää opetettava asia tai harjoitus mielenkiintoisena. Kurssilaiset haastettiin alusta asti mukaan osallisiksi. Koin, että se oli toimiva tapa kouluttaa meitä aikuisia, joilla on vahva ammatillinen tausta. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntui, että päässä oli paljon kysymyksiä, muttei niinkään vastauksia.

Toisena päivänä kuulimme oppimistehtävistä, jotka ovat osa koulutuksen sisältöä. Hissipuhe, multimedia, referaatit, työsuojelu-uutiset, kehittämishankesuunnitelma… kuulostaa hankalalta, mutta loppujen lopuksi tehtävissä käsitellään oman alan kysymyksiä ja niitä asioita, joista meillä on tietoa ja ammattitaitoa, mutta joita ei tule dokumentoitua. Näin uskon ainakin tässä vaiheessa. Mietimme myös, mitä on ammatillisuus työsuojeluasiantuntijantyössä ja millainen HED (henkilöstönedustaja) haluaisin olla. Herättävä kokonaisuus, josta sai hyviä eväitä matkaan.

Iltapäivä sujui miettien, millaisia olemme opiskelijoina ja teimme aiheesta muutaman testin verkossa. Testin tuloksena paljastui erilaisia tapoja oppia, mm. visuaalinen, auditiivinen tai kinesteettinen. Jokaisella meistä on siis oma oppimistapansa. Illaksi suuntasimme Pihlajasaareen nauttimaan yhteistä päivällistä. Sää suosi ja ruoka oli hyvää.

Kolmannen päivän aiheisiin kuului osaamisen kehittämisen prosessi organisaatiossa. Reijo Jouttimäki koulutti meitä aamupäivän ajan, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Reijolla on vahva ammattitaito ja hän haastoi meidät miettimään ja prosessoimaan asioita. Saimme hyviä esimerkkejä elävästä elämästä. Perjantai-iltapäivä päättyi keskusjärjestö STTK:n esittelyyn. Vaikka ajankohta oli haastava, osasi Juska Kivioja pitää meidät hereillä ja kiinnostuneina.

Ensimmäisen jakson aikana ehti tutustua kouluttajiin ja muihin kurssilaisiin. Junassa istuessani mietin, että vaikka on tietoa, se pitää osata jakaa. Ja mitä enemmän on tietoa, sitä vähemmän tietää. Matka työsuojelukonsultiksi on alkanut ja matkalla tulee olemaan kompastuskiviä, onnistumisia ja huumoria. Onneksi meillä on hyvä kouluttaja ja porukka, jolta saamme apua ja neuvoja. Kurssilaiset ovat jo nyt hitsautuneet yhteen. Tukea ja tsemppiä ei tule tältä kurssilta puuttumaan!